Ärsyttävää aistikarnevaalia: Stephanie Garberin Caraval

IMG_20170402_152256437
Stephanie Garber: Caraval. WSOY, 2017.

Stephanie Garberin esikoiskirja Caraval on saanut innostuneen vastaanoton ja elokuvaversiokin on jo tekeillä. Caraval avaa omaperäisen fantasiasarjan, jossa maagisuus ja karnevalismi kulminoituvat salaperäiseen peliin. Voittaja voi toteuttaa toiveensa, mutta peliin osallistuja joutuu kiedotuksi lumeen ja harhojen verkkoon. Päähenkilö on tuntemattomalle kreiville kihlattu Scarlett, joka osallistuu Caraval-peliin löytääkseen karanneen sisarensa.

Alkuasetelma Caravalissa oli lupaava, mutta aika nopeasti lukukokemuksessani päällimmäisimmäksi tunteeksi muodostui ärtymys. Scarlettin näkökulmasta kerrotuissa kuvauksissa on usein mukana synestesiaa, jossa korostuvat etenkin värit. Toisinaan nämä kuvaukset ovat viehättäviä ja kohottavat lyyrisiin sfääreihin, välillä ne tuntuvat pakotummilta. Sinänsä kiehtova Caraval-peli ihmeineen ja nimensä mukaisesti legendaarisine Legend-pelinjohtajineen kärsii siitä, että seuraamme tapahtumia jatkuvasti ärtyneen ja stressaantuneen Scarlettin silmien läpi. Pelin selvittäminen ja sen lumoukset ovat hänelle vain esteitä sisaren löytämiseksi, ja se syö tunnelmallisia tuokioita.

Kun juoni alkaa keriytyä auki, nautin romaanista enemmän ja myönnän, että odotan kiinnostuksella sekä elokuvaa että sarjan seuraavaa osaa. Suurin ongelmani Caravalin kanssa liittyy henkilökohtaiseen makuun: vaikka fantasiassa rakastan ihmeitä, pidän mieluummin jalkani maassa ja Caravalin epämääräinen unenomaisuus häiritsee minua. Kun epäilee kaiken olevan lumetta, ottaako mitään vakavasti, tuntuuko rakkaus tai kuolema miltään? Muutenkin Garber kuvaa ensi-ihastusta ja mieshenkilöitä tavalla, joka joko osoittaa syvää uppoutumista naiivin Scarlettin sielunelämään tai sitten Garber on itse tutustunut aihepiiriin lähinnä harlekiineissa.

Caravalin suurin ansio on lumoavasti kuvattu ja erilainen maailma. Kun nykyfantasiassa taikuus usein latistuu tutuiksi teknisiksi lainalaisuuksiksi, Garber herättää ihmeen tunnun uudelleen eloon. Koskaan ei tiedä, mitä on nurkan tai naamion takana. Jopa vastahakoisen lukijan on myönnettävä, ettei jättäisi välistä lippua Caravaliin.

 

Helmet-lukuhaaste 42: Esikoisteos

Arvio: ***

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s