Blogosfäärissä on levinnyt keskustelua siitä, saisiko kirjablogeissa kirjoittaa negatiivisesti kotimaisista kirjoista vai olisiko syytä keskittyä kirjoittamaan niistä kirjoista, joista bloggaaja on pitänyt. Olen kirjavinkkari, joten katson muiden lasten- ja nuortenkirjojen parissa puuhaavien eduksi sen, että kerron kaikista lukemistani uutuuksista, sekä hyvistä että huonoista. Huonous on lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa suhteellinen käsite: kehnosti kirjoitettu lyhyt seikkailukirja voi olla parempi ase kirjavinkkarin työkalupakissa kuin taitavammin tehty opus, joka ei löydä kohderyhmäänsä. Kirja voi olla hyvä tai huono kahdella tavalla: se voi toimia funktionaalisesti tiettyyn tarkoitukseen tai se voi olla hienosti kirjoitettua tarinankerrontaa.
Minulla oli suuret odotukset Kalle Veirton uutuuskirjalle Ohut hauska kirja. Ohut, hauska kirja lukuinnottomista pojista, jotka yrittävät etsiä äikäntehtävään ohutta, hauskaa kirjaa! Juuri sitä, mitä olen vuosia kaivannut kirjoja vihaavien yläkoululaisten ja huonosti kieltä osaavien varalle. Kannessa kutsuvasti emoji-kuvia ja takakansiteksti suurella, selkeällä fontilla. Mutta sitten saan kirjan käteeni. Sivumäärä on 150, ei paha, mutta Aleksi Delikouraksen Nörtissä ja Johanna Hulkon K18 -romaanissa huidellaan hätähousuille sopivassa sadan sivun mitassa.
Ohut, hauska kirja alkaa ihan lupaavasti: 15-vuotiaat kaverukset ovat melkein suorittaneet kouluvelvollisuutensa kun eteen pamahtaa tekemättä jäänyt äikänesitelmä, jota ilman jatkopaikka ei aukea. Yksi pojista on sympaattisen juhlallinen rekkakuskiushaaveissaan, odotetaan suuria lopetusbileitä ja tyttöystävältäkin ehkä ekan kerran lohkeaisi. Sitten tarina lähtee uomille, joiden on vaikea kuvitella kiinnostavan lukuhalutonta teiniä: seuraavissa juonenkäänteissä missataan bileet ja seksi, ihmetellään korpun mukana kadonnutta käsikirjoitusta ja korjataan kirjailijamummon kattoa.
Ohut, hauska kirja ei ole missään nimessä huono kirja. Se on ammattimaista laatua, ihan kelpo kirja jo muutenkin lukevalle nuorelle. Nimensä lupauksia se ei kuitenkaan täytä, eikä saa paikkaa vinkkauspaketissani, koska huonosti lukevien houkutteluun kirja ei yksinkertaisesti toimi.
Helmet-lukuhaaste 49: Vuoden 2017 uutuuskirja
Arvio: **
Siniset helmet 