Korpinkehä sulkeutuu: Siri Pettersenin Mahti

wp-1486961663603.jpg
Siri Pettersen: Mahti. Korpinkehät 3.

Norjalaisen Siri Pettersenin Odininlapsi saapui rytinällä ja valloitti. Elokuvaoikeudet sovittiin, kriitikot ja palkintokomiteat innostuivat ja fantasiaväki huokaisi, että kerrankin jotakin uutta ja virkistävää, aikuisempaa fantasiaa. Nyt Korpinkehät -trilogia on edennyt loppuhuipennukseensa ja huipennus Mahti todella onkin. Odininlapsi aloitti eeppiselle toisen maailman fantasialle tuoreella tavalla: päähenkilötyttö asuu kyllä tavalliseen tapaan feodaalisessa maailmassa ja on erilainen kuin kaikki muut, mutta Hirka eroaa toisista sen perusteella, mitä häneltä puuttuu.1 Kaikilla muilla on hännät, kaikki muut osaavat syleillä eli käyttää taikuutta. Yminmaassa ihmiset ovat odininlapsia, myyttisiä petoja, joiden uskotaan jo pelkällä kosketuksellaan mädättävän peikot sisältä.

Tradition kannalta asioita katsovana fantasiafanina täytyy huomauttaa, että mistään aivan uudesta ja erilaisesta Korpinkehät -trilogiassa ei ole kysymys. Rakkaus ja kuolema, hyvä ja paha, yritykset pelastaa tuhon partaalla roikkuvat maailmat, ne ovat eeppisen fantasian perusteemoja ja niistä Pettersenin kirjoissakin on kysymys. Mutta se ei ole mikään vika. Uudempaa ja erilaisempaa fantasiaa olisi kertomus yrityksestä löytää uusi hammasharja, mutta se tuskin saisi lukijaa yhtä kiihkeästi tarttumaan seuraavaan sivuun.

Pettersen kuitenkin kirjoittaa kauniisti ja voimakkaasti ja maailmojen kuvaus on aitoa ja yksityiskohtaista. Sanon maailmojen, koska trilogian jokaisessa osassa Hirka syöstään uuteen maailmaan, ensimmäisessä peikkojen yminmaahan, toisessa ihmisten maailmaan ja nyt viimeisessä sukuperintönsä perässä kammottavien sokeiden valtakuntaan. Heikkouden näyttämistä karsastavan ja ihmistä voimakkaan rodun keskellä Hirka joutuu oppimaan kovemmaksi ja lähestyvä sota vetää hänet juonittelujen vyyhteen. Sekä Hirka että hänen peikkorakastettunsa Rime joutuvat tekemään kipeitä ratkaisuja ja miettimään, miten valita puolensa.

Vaikka Odininlapsessa Hirka on vasta kuudentoista, Korpinkehät -trilogia käsittelee kypsällä tavalla uskontoa, politiikkaa ja väkivallan oikeutusta. Kepeitä kirjat eivät muhkeiden sivumääriensäkään takia ole, vaikka juoni kiskoo mukanaan. Valkokankaalle runsautta pitänee karsia, mutta odotan silti innolla, että pääsisin näkemään tähän pohjautuvaa pohjoismaisemman makuista fantasiaelokuvaa.

Helmet-lukuhaaste 21: Sankaritarina

Arvio:****

1 No joo, myös Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Mustamiekka -sarjassa päähenkilö poikkesi muista maailmansa asukkaista taikataidottomuutensa takia.

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s